Väri ilottelua

Heppatirallaa ystävät! NYT on kuulkaa niin, että väriä pitää olla elämässä. Kiertelin puutarhaa ja tein teille kukkakollaaseja väreittäin. Aloitetaan lemppareista!

Vaaleanpunaista ja pinkkiä, nami, nami.

Valkoista peliin, ihanat valkoiset orvokit ovat olleet yllärivahvoja, ihan kelvollisen näköisenä vieläkin.

JA SITTEN DADAAAA........

Ja minä kun luulin, että mulla ei ole keltaista pihapiirissä..hah..nyt on ja komeat dahliat onkin ( vaikka järkytyksellä ei ollutkaan rajoja) yli 23 cm kukkien halkaisia ja näyttää laajentuvan vieläkin, hämärsti muistelen, että tästä olisi pitänyt tulla valkoinen dahlia,jossa oli semmoiset tummemmat raidat. Ajattelin käydä ensi viikolla Plantagenissa ja kertoa tästä, voihan olla, että joku muukin on saanut erivärisiä kuin oli aikonut ostaa. Mutta nyt olen jo tottunut tähän ja voin vain ihailla kukan kirkasta keltaisuutta ja komeaa kokoa.

Wanha pyöräni on saanut keijunmekko peiton ylleen. Aika ihana.

Muistatteko muuten nämä. Huoh...ikävä pioneita. No ensi vuonna sitten.

Kesäisiä ilmoja on luvattu vielä ensi viikoksi, taidan pitää muutaman lomapäivän ja istutella ensi kevättä ja kesää varten kukkapenkkiin uusia kukkasia, ei ostettuja vaan toisesta paikasta siirrettyjä.

Vesisateet ja viileämmät säät ovat ränsistyttäneet kesäkukat, voisipa hommata muutaman krysanteemin.

****

Muuten, olen miettinyt, että mitäköhän näille varjoliljan paksuille siemenkodille pitäisi tehdä? Tietääkö joku, voisiko näistä kasvattaa uusia??? Miten se tapahtuu?

Mukavaa viikonloppua  teille ihan jokaiselle, toivotaan kelvollisia kelejä ulkoiluun ja puutarhan hoitoon.

Toivoopi Tuija

 

Omituisia tapahtumia?

Tervehdys ystävät ja kiitos kovasti kaikista ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen.

****

Täällä on kuulkaa tapahtunut kummia!!!!!! Kaikkihan tietävät, että keltainen EI ole minun lempiväri, ei missään muodossa.En tiedä miksi, mutta elkää nyt keltaisen ystävät hermostuko, se on kaunis väri, joka siitä pitää, olenhan sanonut että esim.oranssi on enemmän mun juttu. MUTTA VOI SENTÄÄN.

jo nuppuvaiheessa aloin aavistelemaan, että ei siitä kyllä valkoista taida tulla, puhumattakaan vaaleanpunaisesta, joita olin ostanut. Hahaa..sehän on ihan keltainen dahlia! Siinä se nyt tököttää mun vaaleanpunaisten ruusujen ja tummien dahlioiden seasssa, eikä jää viimeiseksi, vieressä kasvaa toinen samanlainen iiiiiiiso dahlia, jonka kukat hm..erehdyttävästi muistuttavat edellämainittua.Ihan uskomaton juttu, siellä pussissa on täytynyt olla väärät juurakot, en muuta selitystä keksi, kesä kyllä on ollut aika kuiva ja dahliat ovat olleet kovalla koetuksella takapihalla suorassa paahteessa,mutta eihän sen nyt pitäisi väriä muuttaa.Hih..keltaisen siedätystä siis. Ainoat keltaiset, joista todella pidän ovat

kultapallot ja kultapiiskut. Minun pikku enkelini on myös saanut kolhuja kesän aikana.Voi toista raasua, ei taida tulla enää patsasta tuosta.

****

Ilon aiheitakin löytyy, vihdoinkin, minun valkoinen sinisarjani (onko sen nimi myös valkoisena sinisarja?) kukkii. Jihuu...:)

ja viime syksynä istuttamani hurmaavan tuoksuiset liljat kukkivat ja tuoksuvat voimakkaasti illan hämyssä. Harmi vaan, että nuo tuossa tuli istutettua ihan väärään paikkaan, korkeiden kukkien taakse, josta eivät näy kuin lehvästöä raottamalla, nooooh...syksyllä siirrän ne ja istutan lisää liljoja toiseen penkkiin ja etualalle.

Ruusut ja pelargoniat ovat loppukesän pelastus, annan vielä pelargoneille lannoitetta aikankin tämän kuun loppuun, koska joka syksy ne ovat, säiden salliessa kukkineen ihan lokakuulle asti.Kovasti pitäisi alkaa kukkapenkkejä vielä kitkemään, vesiheinää kasvaa runsaasti. Mutta nyt ei vielä jaksa, täytyy vielä harrastaa suunnittelua, hih.hih..

****

Viikonloppuna olimme Rantasalmella käymässä, saunoimme veljeni mökillä ja pojat olivat kalassa, komeita ahvenia saivat, mieheni oli innoissaan, kun hän sai n.700 g ahvenen, mummo paistoi ne meille ja voi, että ne maistuivat hyvälle. Kyllä taas vahvistui se asia, että parin vuoden sisällä mekin alamme kesämökkiä todenteolla metsästämään.Oli ihanaa saunoa pitkään ja hartaasti, istua välillä terassilla kuunnellen kesän ääniä, uni tuli silmään kyllä ihan houkuttelematta illalla.

Oikein mukavaa viikon alkua kaikille teille, syksy saapuu vääjäämättä, tummenevat illat houkuttelevat sytyttelemään lyhtyjä ja kynttilöitä, sekin tuntuu vaihteeksi ihan mukavalta.

Toivottelee Tuija

(psttt....kuvat suurenevat kaksoisklikkauksella toooosi isoiksi..ainakin mulla, miten teillä?)

HrrrHrrrr kylmiä öitä ja aamuheräämisiä ja tunnustuksia

Hui,miten on ollutkin parina yönä tosi kylmää..hrr.hrr..nukun ikkuna auki ja peitto onkin pitänyt vetäistä ihan korville asti, nenänpää vain näkyvissä, se olikin melko kylmä tänä aamuna. Ei kait nyt vielä, eihän?

Rrrrrakastan aamuja! Aamuaurinko paistaa etupihalle ja en voi olla näyttämättä teille kuvia, joitan maanantai aamuna otin, ennen töihin lähtöä, samantyylisiä kuvia olen aiemminkin esitellyt, mutta nyt kuvat jotenkin olivat ihanan hehkeitä..höh...vihreys ja aurinko sen varmaan tekivät.

Ihanaa kun tuijani tuossa wanhassa padassa on säilynyt hyvänä, istutin sen viime syksynä ja aika monesti olen joutunut sen siihen uusimaan, tämä tuntuu olevan kestävä.



Kelloköynnökseni on tässä etupihalla varsinainen pöyhäke, takapihalle olen istuttanut kaksi, joista kumpikaan ei ole kukan kukkaa tehnyt, ja ei varmaan teekään, koska olen huomannut, ettei kelloköynnös tykkää olla kuivassa ja kuumassa, vaan puolivarjossa.

Jotenkin tuntuu, että kun valo siivilöityy hauskasti puiden lomasta, kuvistakin tulee kauniimpia!

No joo tämä tästä, olen vain niin innostunut kuvaamaan, että onnistuneet ja epäonnistuneet kuvat kyllä jo huomaan.

***

Tunnustuksiakin, on tullut useammalta suunnalta,lämmin kiitos niistä.

Johannalta, Moses ja muut Manniset-blogista

Ymmärsin näin, että tämä annetaan blogeille jossa on karvaisia vipeltäjiä ja hih..mutamöyriöitä niin kuin Väinö! Johannalla onkin ihana koira Moses, jonka kuviin en kyllästy koskaan.

Eiks hän olekin ihana<3

Noh minullahan on

Väinö<3

Jaan tämän tunnustuksen kaikille joilla on karvainen vipeltäjä, kissa tai koira, kani ihan  mikä vaan, vaikka

niin kuin työkaverillani, joka otti keväällä kanoja (vuokrakanoja) hoitoon ja on ihan älyttömän ihanstunut niihin.

Marialta, siirtolaisrouvana Baijerissa-blogista

Tässä kuuluu kertoa;

1. Lempiruoka, se on milloin mikäkin, vuohenjuusto, merenelävät, makaronilaatikko, kaikki käy.

2. Lempiväri, tässä vähän sama juttu, joskus vihreä, toisinaan oranssi, mutta ei koskaan pelkkä valkoinen.

3. Paikka, jossa haluaisi käydä, Uudessa-Seelannissa.

tämän tunnustuksen jaan ainoastaan yhdelle nimetylle, koska hänellä on aivan ihana ruokablogi KOTONA, ja hänen ihanaisia reseptejään useinkin käyn lukemassa, elikkä Arleenalle.Muut, joilla tämä ei ole vielä ollut ottakaa ihmeessä mukaanne.

Ruusalta, Rintelästä tupsahti tämmöinen ihanuus, kiitos!

Tämä onkin jo vähän pitempi juttu.

1.Suosikkiväri; kts.yllä, milloin mikäkin, mutta vihreä pysyy aina.

2.Suosikkieläin, tuntisin itseni petturiksi, jos en sanoisi KOIRA, tykkää kyllä kaikista elämistä.

3.Suosikkinumero; 13

4.Suosikki alkoholiton juoma; kivennäisvesi

5.Facebook vai Twitter; no naamakirja tietty..pst...olen muuten siellä jos joku haluaa tulla kaverikseni, niin sopii hyvin, senkun lähetät vain pyynnön.

6.Intohimosi; wanhat tavarat, puutarha, liikunta, eläminen isolla E:llä

7.Saada vai antaa, välillä molempia, kiva on saada mutta kiva myös antaa.

8.Suosikkikuvio; hmm..pyöreä...:)

9.Suosikki viikonpäivä: no tietenkin perjantai...silloin on koko ihanuus edessä.

10.Suosikkikukka, no eihän tähän voi vastata! Ok.pioni ( ihan kaikki kukat kuiteskii).

Kiitos tosi paaaaaljon näistä tunnustuksita Johanna, Maria ja Ruusa, jaan nämä kaikki kolme tunnustusta tällä kertaa vain viidelle blogille, koska teistä aika monella varmaankin nämä ovat jo olleetkin.

Sinisen oven takana, Sirkalle.

Mummun akkunalla, Liisalle

ihanalle Lindalle VillaVanilja-blogiin, hän on melkein naapurini.

Tunnelmaa ja harmoniaa-blogin Maaritille

sekä

Elsass-blogin ihanalle nauravaiselle Elsalle..

kaikki muutkin voitte ottaa ihan minkä näistä tahojaan mukaanne, mielelläni lueskelen suosikkejanne.

***

Hui miten pitkät jorinat...mut hei aivan ihanaa elokuun alkua kaikille, vielä eivät dahliat ole ainakaan meillä avautuneet nimeksikään, jokunen epätoivoinen yritys on meneillään, mutta pian, pian...:)

Ihanin tuoksuvin terveisin

Tuija

 

Ihana kotiinpaluu!

Tervehdys pitkästä aikaa!

Ei mennyt kaikki niin kuin Strömsö:ssä, ei! Alpit vaihtuivat pohjoisen Saksan maalaismaisemiin ja Puolan, Liettuan, Latvia ja Viron kautta Suomeen viime tiistai- iltana myöhään. Jo menomatkalla laivalla, kuulimme, että Alpeilla ja eteläisessä Saksassa on todella sateista ja huonot kelit, ja ne jatkuvat pitkää. Oli pakko tehdä muutos (harmillinen sellainen) suunnitelmiin. Yhteensä kilometrejä prätkän kyydissä tuli noin 2700 km ja viimeisenä päivänä karautettiin niistä 630 km joten takapuoli on parkkiintunut. Heh..:D

Tässä kuvia matkan varrelta, en sen kummemmin lähde niitä erittelemään, paikkoja tuli nähtyä ja voin varmasti sanoa, että todennäköisesti tuommoiselle matkalle, näihin maihin tuskin olisi muuten tullut lähdettyä. Vaikka itseasiassa reissun kalleimmat ja kauneimmat hotellit olivatkin Puolassa ja  Liettuassa. Osataan sitä sielläkin. Joka ilta ulkona syöminen kyllä alkoi kyllästyttää, oikeesti!!!!

Välillä annokset oli niin suuria, että syönnin jälkeen oli melkein pakko mennä lepäämään. Varsinkin Liettuassa ja Latviassa 30 € söi 4 henkilöä erittäin hyvin juomineen päivineen. Halpaa siis.

Antiikkiliikkeitä bongasin useampia ja kävin niitä kuolaamassa, harmitti, koska mitään ei juurikaan voinut ostaa, koska tilaa ei ole. Puolassa oli makea vessa, tuo tuossa kuvassa alhaalla oikeassa reunassa. Lavuaarit oli täytetty kivillä ja kukkasilla. Se oli kaunis. Ihania wahoja kirkkoja oli joka kylässä, ja niitä ympäröi mitä kauneimmat istutukset ja köynnökset. Kukkaistutukset hoidetaan saksassa tyylikkäästi, ei ole pujopehkoja pitkin kävelyteiden varsia ja istutukset kunnostetaan varmasti useasti, toisin kuin esim.täällä Klaukkalassa, ero on silmiinpistävä ja harmillinen.Suomalaiset ovat sen verran vielä jäljessä Ruotsista ja Saksassa näissä asioissa.

Latviassa, Kaunaksessa olimme viimeisen yön ja siellä silmiin pisti isot rakennukset, jotka olivat tavallaan jääneet kesken. Ihme, että niitä ei ole rakennettu loppun asti. Ja tosiaan yhdessä hotellissa oli mukavasti wanhoja meilläkin tuttuja esineitä koristeena.

No juu, olihan siellä kukkiakin...hih..ja paljon.Runkoruusuja oli istutettuna maahan ja ne olivat tosi komeita, laventelit myös kasvoivat vapaasti isoina pehkoina, niitä oli mukava hömpsäyttää tuoksun toivossa. Kesä oli siellä jo sen verran pidemmällä, että pihljassa olivat jo punaiset marjat.

Puolasta lähtien bongailin haikaranpesiä ja haikaroita, joka kerta tuli hymy huulille näistä suloisista linnuista. Niin hellästi ne hoitivat parina pesuettaan. Harmi, että ei ollut kunnon kameraa, jolla olisi saanut oikein läheltä kuvia.

***

Summa, summarum...kotiin oli ihana tulla, kyllä tämä nyt taisi olla viimeinen meikäläisen  pörräyskeikka prätkän kyydissä näinkin pitkää matkaa. Ihan muutaman päivän juttuja voi tehdä kyllä, mutta koko ajan reissaaminen, pakkaaminen ja lampsiminen siellä sun täällä, ei kyllä järin kiehdo ja matkustustapa on jo niin nähty. Loppu, slut...Niin ja tytärkin oli hoivannut kukkaset oikein hyvin, kaikki olivat elossa ja hyvässä kunnossa.

***

Tänään kävinkin kirpparilla, ja voi sentään, silmiini osui aivan ihana vihreä vaaka, siispä mukaan lähti, 26 €, ei paha. Puutarhassa odottelen näiden mollukoiden avautumista, dahliat siinä pullistelevat komeasti. Ihan kohta aukeavat.;D

***

Tämmöistä täällä tällä kertaa, maanantaina töihin, mutta onneksi on vielä pari viikkoa lomaa jäljellä, sen ajattelin käyttää pitkinä viikonloppuina, ja Turkuun tutustumisella, tyttäreni kun muutti sinne nyt tänä viikonloppuna, ei voisi enää mieleisempi kaupunki olla. Hih..sanoinkin hänelle, että elokuun puolessa välissä mamma tulee tutustumaan asuntoon ja Turkuun. Sillä reissulla varmaan pääsen myös Adalmiinan Helmeen.

***

Mukavaa heinäkuun viimeistä viikonloppua kaikille, niin se kesä vaan alkaa olla jo ns.loppusuoralla.Elokuun hämyiset ja tunnelmalliset illat suorastaan huutavat sytyttelemään kynttilälyhtyjä.

 Ex Prätkämimmi Tuija

PS.kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Anteeksi

Kelloköynnöksen hurmaavien kukkien saattelemana, anteeksi, en ole päässyt ensinkään kyläilemaan kenenkään blogissa, vaikka olen yrittänyt kovasti, ihan pariin blogiin pääsin tassun jäljen jättämään, mutta sitten kone sanoi stop. En tiedä mikä tätä kotikonetta vaivaa, mutta tällä ei blogeja kierrellä. Huoh..harmittaa!

***

Puutarharintamalla on hiljaiseloa, sateita saatiin tässä männä viikolla ja se oli hyvä se, alkoi olemaan todella kuivaa, lisääkin saisi tulla, tulisi vaikka ne saksan sateet tänne, tehdään vaihtokauppa, minä menen sinne ja sade tulee tänne.Laittelen tässä tänään ottamia kuvia puutarhan kukkasista, pelargoniat kukkivat tosiaankin oikein ihanasti ja dahlioiden kasvu on ollut huimaavaa, joten reissun jälkeen varmaan pääsemme ihailemaan jo joitankin kukkia.

***

Olen julistanut sodan räkättirastaille, ne mokomat käyvät syömässä naapurin ja omat mustaherukan raakileet ja kiitokseksi kakkivat alaterssin kaiteet ja rappuset mustiksi. MrrrMrrr...

***

Niin kuin kuvista näkyy pelargoniat ovat ihania tällä hetkellä ja tiedän että tätä ihanuutta kestää, jos vain säät suinkin sallivat ihan lokakuulle asti.

***

Äitienpäiväruusu on alkanut uudelleen kukkia ja ainut orvokkiasetelma, joka on säilynyt keväästä asti hyvänä.

***

***

Välilla huomaan jo katseen hakeutuvan sisätiloihin "sillä silmällä" ! Hassua ! Muuten tuo meriheinäsydänkranssi, se on ostettu varmaan kaksi, jopa kolmekin vuotta sitten Adalmiina Helmestä jouluksi.Aika hyvä vieläkin, eikö vaan?

***

Saattakin olla, että pari viikkoa pois kotinurkista tekee hyvää, vaikka haikein mielin jätän puutarhan tyttäreni ja naapureiden hoiviin. Tätä ei tyttärelleni kerrota, mutta naapurin rouva lupautui varmistamaan kastelun tehokkuuden hiukkasen auttamalla. Jos ja kun ennusteet paikkansa pitävät, niin ensi viikolle on taas luvattu huh.hellettä ja monet kasvit tarvitsevat silloin päivittäin kastelua.

***

Mukavaa ja rentouttavaa heinäkuun loppua teille kaikille ja kiitos kun olette kuitenkin käyneet kommentoimassa, vaikka vastavierailut ovat olleet nyt vähissä.

***

Parin viikon päästä tavataan taas ja silloin luvassa alppien antia.

Heippa!

Tuija

Kukkia, kukkia, kukkia vaan!

Vaikka on kuivaa, kukkia riittää kuitenkin, nyt päätin, että yritän tehdä kukkapostauksen ilman valkoisia kukkia, koska ON minulla muunkin värisiä, kuin valkoisia tai vaaleanpunaisia.

Palavanrakkauden hehkua ja oranssin liljan syvyyttä, komeat värit, vai mitä? Muutenkin huomasin, että puutarhassa pitäisi olla jotain väriä, muuten se näyttää niin hailakalta.

Oranssi on yksi lempiväreistäni, vihreän ohella. Mieluummin oranssi kuin punainen sanoisin. Hih..tää enkeli on jotenkin hassu, ihan kuin sillä olisi tukka silmillä.

Petuniat ovat viihtyneet ihmeen hyvin tässä puulaatikossa, vaikka ne ovat pelkästään muoviruukuissa siellä. Outoa, yleensä mulla petuniat kasvavat pitkiksi ja honteloiksi, ehkä nämä ovat toista lajiketta.

Violettia peliin...näiden nimeä en muista..huomasin juuri, että minulla ei ole oikeastaan tummansinisiä kukkia ensikään..

*

Ei tästä tullutkaan värikylläistä postausta, pakko siirtyä vaaleanpunaisiin..hih.hih...no mutta ainakin yritin.

Kaikki kuvat voit klikata suuremmiksi, ja tämä kannattaa, koska siinä on pieni yksityiskohta, joka oli yllättäen siihen tullut, ilman, että kuvaaja huomasi.

Pieni vihreä hämähäkki.

Halusin yrittää kuvata täydellistä ruusun kukkaa..voisin sanoa, että melkein onnistuin. On nämä kyllä niin kauniita ja tämä maanpeittoruusu on ollut minulla jo tosi kauan, jänikset syö sen melkein maata myöten joka kevät, ja se vaan innostuu siitä entisestään.

Alaterassin kärrynpyörät ja riippapelargoniat.

Puuvajan vieressä oleva ruusupensas ja riippapelargoniat työkalupakissa.

Vaaleanpunainen pelargonia ja pikkukeiju, jolla on pelargoniahattu päässä.

Kotiportailla.( ai kauheeta, valkoisia kukkia...)

No kerran sitten valkoistakin, ritarinkannukset on vähän honteloita, mutta kaunis on kukka, ja pitää varmaan ostaa muunkin värisiä.

Ja sitten suuri ilonaihe..

sinisarjassa ( tää on valkoinen) on ensimmäistä kertaa nuppuja..voi toisia..<3

***

Muutama päivä vielä töitä olisi, sitten alkaa loma, lähdemme 18.7 moottoripyöräreissulle Saksaan, ehkä Alpeille ja minne nenä näyttää. Joten ainakin kaksi viikkoa saatte olla rauhassa meikäläisen höpinöiltä. Mutta  aivan varmasti Saksasta tulee jätti/megaluokan postaus.

***

Kiitos tosi paljon edellisien postausten kommentoinneista ja tervetuloa uudet lukijat.

Aurinkoista ja lämmintä ( vai pitäsköhän sanoa) sateista viikon jatkoa teille ihan kaikille.(Minä nimittäin toivon sadetta,sitä ei ole täällä tullut ensinkään).

Muuten joku joskus kysyi, onko minulla suurikin piha-alue, kun on näin paljon kaikkea, kukkia ja rekijä sun muita...on sitä noin 1000 m2 ei sen enemäpää, mutta hyvin mahtuu ja lisääkin..:D

Heipparallaa toivottelee

Tuija