Mukavaa alkanutta, viimeistä kokonaista, tammikuun viikkoa kaikille ihanille blogiystäville!
Viikonloppu vierähti ihan vaan kotona oleillessa, laiskotellessa suorastaan, kun remonttimieheni on sairastellut.Kävinhän minä kirpparilla, Hyvinkäällä, Haka-kirppiksellä tyttäreni kanssa, mutta saalis jäi laihanlaiseksi.
Kävin myös hiihtämässä, mutta en näillä suksilla. Heh...olisi voinut olla reissu pikkasen raskaampi näillä taivaltaa. Nyt sitten toivotaan, että remppa edistyy ja että viikonloppuna viimeistään päästään sutimaan.
***
Sain suloiset ja mieltäni kovasti lämmittävät tunnustukset, Markalta, Irmastiinalta ja Tanskulta ja Liisalta.
Kiitos kovasti näistä tunnustuksista ja nythän minun täytyy kertoa seitsemän asiaa itsestäni, siispä...hm..hm...hmm...
1.Rakastan talvea ja vihaan sitä myös...kun olen nainen,en osaa päättää, kumpaa enemmän..;)
2.Olen ollut aiemmin varmaankin 20 vuotta punapää, mutta nyt olen muuntautunut...mutta voipi olla, että palaan takaisin vanhaan kuosiin.
3.Rakastan liikuntaa ja se on ainut asia, mikä saattaa mennä joskus ( huom. joskus harvoin) sisustuksen ja puutarhan edelle.
4.Tahtoisin toisen koiran ja kissan, mutta kun....ehkä sitten, kun jään eläkkeelle, ja voin olla niiden kanssa enemmän kuin nyt. Siihen kyllä on vielä valitettavasti jonkun verran aikaa..Mutta jos voitan lotossa, hommaan paikan missä varmasti on eläimiä enemmän kuin kaksi...;) siis paaaaaaljon, koska rakastan myös yhtä Tomppaa, joka on poni, sellaisenkin haluaisin.
5.Itken ilosta sekä surusta, olen tunteellinen siili...välillä myös kiroileva siili..Jokaisen Kadonneen jäljillä - jakson olen katsonut, nenäliinapaketti vieressä, ja ollut onnellinen heidän puolestaan.
6.Rakastan lapsia, mutta olen iloinen, että omani ovat jo näinkin isoja, kun ovat, eli tyttäreni on 21 vuotta ja poikani täyttävät heinäkuussa 18 vuotta.
7.Luonto on minulle tärkeä, en voisi kuvitellakaan asuvani kaupungissa, tahtoisin asua vielä enemmän maalla, mutta mieheni on "stadilainen", hän ei halua muuttaa korpeen, joten olen joutunut tekemään kompromissin, mutta siksi varmaan asumme omakotitalossa noin 30 km päässä Helsingistä.
Tämmöisiä tunnustuksia...tahtoisin jakaa tämän tunnustuksen kaikille, jotka minun blogissani vierailette, haluaisin tietää teistä"salaisuuksia", joten nappaa tämä täältä mukaasi ja kerro itsestäsi.
***
Olen muuten miettinyt, että mitenköhän kauan tätä lunta vielä sataa, sitä nimittäin on paljon enemmän kuin esimerkiksi viime talvena, vaikka silloinkin oli paljon.
Eipä oiken enää ole paikkaa mihin lunta voisi kipata, pieniä polkuja on, liiteriin ja varastoon ja lintujen syöttöpaikalle..
Tuolla ne minun New Dawn-köynnösruusut nukkuvat "ruususen untaan", tämä talvi on suojannut heitä todella hyvin, joten uskompa niiden selvinneen hyvin.
Sisääntulossakin ovat jouluksi ostamani kranssit ja katajat hyvässä kunnossa.
Ai niin, kävin kirpparilla ja ostinhan minä jotain...eurolla...;)
Jouluruusun...jonka istutan puutarhaan keväällä, muiden noin viiden jouluruusuni kanssa.
sekä kaksi niin suloista lyhtyä.
*****
Tämmöisiä talvisia turinoita tällä kertaa ja kun katson työhuoneeni ikkunasta ulos, en ylläty yhtään,
L U N T A
satelee hissukseen. Rakastan vai vihaan...;)siinäpä kysymys?
ToivooTuija