Perjantain turinoita

Viikko on vierähtänyt niin nopesti, normaaleissa arkirutiineissa, että ei ole kerennyt edes valokuvaamaan SYKSYÄ. Toinen poikani on aloittanut työharjoittelun ja sinne menemiset ja aamu herättämiset ovat ottaneet voimille.Välillä tuntuu vaikealta itsekkin herätä aamulla 5.45 kun on pimeää ja vettä sataa vaakatasossa. Kyllä äidin sydän on ollut syrjällään, kun M lähtee kevarillaan ajamaan harjoitteluun. Onneksi ensi viikolla voin ehkä viedä hänet sinne autolla, kun paikka vaihtuu. Toinen pojista sai vihdoinkin hammaslääkärikäynnit ohi etuhampaan mustumisen johdosta ( hänelle tapahtui pieneä haaveri ja etuhammas alkoi oireilemaan). Eilen torstaina hänellä oli jalkapallomatsi ja arvatkaapa MITÄ....taas joudutaan hammaslääkäriin. Toisen pojan pää osui poikani suuhun ja SIIHEN hampaaseen, joka juuri korjattiin. Ai että otti pattiin,nyt on TAAS tilattu aika samalle hammaslääkärille ja ilmoitettu vahinko vakuutusyhtiöön. Nyt jo vähän huvittaa tämä tilanne, mutta eilen ei. Sanoin toiselle M:lle että nyt hommaan sulle hammassuojat.
***********************************************************************************
Sen verran olen saanut aikaiseksi, että otin kirpparilta pöydän ja nyt alkaa tuuletus...(reteesti vaan)
katotaan nyt sitten taas, mistä sitä raaskii luopua. Itse kiersin kirpparilla ja löysin sormustinkukan taimia, siis valkoisia, joita olen halunnutkin. Jippii....

Sienimetsäänkin tekisi mieleni, mutta käyn vain Väinön kanssa vähän metsässä katselemassa, että mitä sieltä oikein  löytyy, löytyyhän sieltä sieniä, pieniä ja suuria, mutta ei varmaankaan syötäviä. Kauniita kuitenkin.

Onkohan tää joku tatti..;=)

Alla oiken perhepotretti...

Tämän tunnistan minäkin, mutta näyttää kyllä kauniilta tuolla sammalen suojissa.

Syksyllä on mukava kierrellä lähimetsässä, vaikka siellä tosiaankaan ei taida kovin paljon syötäviä sieniä olla, mutta jotenkin on ihanaa liikkua luonnossa, Väinökin nauttii täysin siemauksin.Tämän metsätien päästä lähtee paljon polkuja, joista voi valita omansa ja mukavaa on se, että siellä ei yleensä ole koskaan ketään ihmisä, joten Väinökin voi olla vapaana.

Vielä pakolliset omenakuvat, näistä riittää jälkipolvillekin kerrottavaa, sillä koskaan ei ole tullut niin suurta omenasatoa kuin tänä syksynä. Mieheni  kuorii ja minä säilön, eikö ole hyvä työnjako.

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA TOIVOTTELEN TEILLE JA KIITÄN JA NIIATA NIKSAUTAN KAIKISTA MUKAVISTA KOMMENTEISTANNE EDELLISEEN POSTAUKSEEN.

UUSIA LUKIJOITAKIN OLI TULLUT JA SEHÄN ON MUKAVAA.

JOS KUITENKAAN AURINKOA EI NÄY, TUOKOON TÄMÄ AURINGONKUKKA MEILLE ILON JA VALON.

TERVEISIN TUIJA

Ai niin meinasin unohtaa, sunnuntaina on mukava päivä tiedossa, kun menen sisustuskirpparille tänne.

Aika huvittavaa tää tietty on, itse vien kirpparille ja sitten menen kirpparille törsäämään.

Mutta olen varma, että siellä on mukavaa ja paljon kaikkea kivaa ja varmasti jotain ostettavaakin löytyy.Voin sitten esitellä saalistani teille.