sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Wau mikä viikonloppu!

Jestas sentään mikä ihana viikonloppu takana. Pyhtään metsät antoivat parasta antiaan, lauantai illan miljoonien ( ainakin) tähtien ryydittämä taivas, kynttilän valossa saunominen ja lampsiminen lökäverkkareissa, kumisaappaissa, huivi päässä ystävien perässä metsässä, ei voi enää enempää toivoa.
Ihana hiljaisuus, viinilasi hammasmukina, kömpiminen parvelle ja nukkuminen niin umpi unessa ettei edes vessa tullut yöllä mieleen.
olen enemmän metsäläinen kuin bilehile.Maaret punahattuinen ja minä huivillinen.
Hyvänen aika miten tämä syksy hehkuu.
Osa kuvista on ystävättäreni mökiltä, hän on myös oikea puutarhaihme. Meillä on monen vuoden yhteinen puutarhatausta, olimmehan naapureita aina rakennusajoilta asti. Tyttäremme kävelivät yöpuvuissa ja peitot kainalossa yökylään tien yli ja me peräkanaa ihmettelimme toistemme istutuksia ja vaihtelimme kasveja.
Olen vakuuttunut siitä, että on ystäviä joiden seurassa tähdet ovat kirkkaampia ja kesät lämpimämpiä. Nyt sitä taas jaksaa viikon ahertaa, kera hersyvien muistojen, joita myös talvella on kiva muistella hymyn kare suupielessä.
***
Nyt täytyy mennä sieniä siivoamaan, sillä niitä on runsaasti. Taitaa jokunen ystävä saada kuivattuja suppilovahveroita purkillisen, kauniilla rusetilla koristettuna, mutta hys, hys, ei kerrota  sitä vielä.
***
Loistavan kaunista viikkoa kaikille ja juu, parit tunnustukset tuli vielä, kiitos Marika ja Sari, palaan niihin seuravassa postauksessa. Eli en ole unohtanut, en, olin vain niin innoissani syksyisestä metsästä.

Lämpöiset ruskaterveiset kaikille!

Tuija