Viikonlopun virityksiä

Tulihan se aurinko esiin tänänkin viikonloppuna, vaikka yöllä ja aamulla satoikin aika rankasti. Hyväähän se vaan tekee luonnolle.  Kyllä se vaan niin on, että kevät on aivan ihanaa aikaa, paras vuoden aika minun mielestäni, vaikka olenkin kaikissa väriympyröissä sun muissa kartoissa syysihminen. Nyt on orvokit tosi edullisia ja niitä olenkin ostanut ja istuttanut, tosi kauniin värisiä on nyt tarjolla. Tänään ostin eurolla kappale, joten hinta ei päätä huimaa, Dianaakin löytyi jo tänään ja en voinut vastustaa sen kauneutta.

Kukkapenkissä kuhisee ja syreenin silmut ovat jo oikein pullukat.

Kirjopikarinliljat avaavat suloiset kukkansa aivan pian, niitä onkin ihmeen paljon nyt tällä hetkellä.

Särkyneen sydämen alut ovat jo topakat ja hyvässä kasvussa. Näitä tulee myös uuden kodin kukkapenkkiin.

Pionin alut ovat myös jo oikein isoja, pionipenkki tulee myös uuden kodin etupihaan. Sitä alankin varmaan jo kohtapuolin tekemään, sain nimittäin luvan myyjiltä tehdä pihatöitä siellä jo. :)

Jouluruusu kukkii mielettömän kauniisti, en olisi kyllä uskonut, että se jo näin nopeasti tekee kukkasia, olenhan istuttanut sen vasta viime keväänä. No sillä taitaa olla hyvä paikka. Muuten nämä vaaleanpunaiset jouluruusut olivat isokokoisia jo valmiiksi, siksi ne varmaan ovat nyt niin kauniita. Mutta parasta ollakin, maksoivat maltaita.

Pikkuhiljaa alkaa myös selkeytyä mitä otan mukaan täältä uuteen kotiin, reki lähtee mukaan, niin kuin myös kaikki padat, niitä en raaski myydä ja kun kerran wanhoista tavaroista tykkään, niin miksipä niistä sitten luopumaan.

***

Jotenkin olen alun shokin jälkeen ihan älyttömän innostunut tästä muutoksesta, alkuun oli haikea olo, nyt on lähinnä utelias ja odottavainen, tajusin, että täällä olisi pitänyt alkaa tekemään paljon pihan uudelleen muokkausta ja vanhoja vuorimäntyjäkin pitäisi kaataa pois ja tehdä paljon muutoksia, en todellakaan olisi jaksanut niitä yksin tehdä. Olen huomannut, että itseasiassa kukkien kanssa tohuaminen on tosi mukavaa ja tykkään tehdä niistä asetelmia ja miettiä uusia kukkapenkkejä, se "raaka" työleiri ei kiinnosta, kun haluan tehdä muutakin, lenkkeillä, käydä jumpassa ja olla Väinön kanssa enemmän, matkustella...ehkä jonain päivänä mulla on sitten taas uudelleen se "mummon"mökki suurine pihoineen ja ehkä myös kasvimaineen. Nauratti, kun tehtii kauppoja tästä uudesta asunnosta, niin kun kyselin, että kasvaako siellä takapihalla mitään, niin rouva vastasi, että yksi pionipenkki...joo...keskellä pihaa kolme onnetonta (mun silmin, kilometrin välein...) ja mies kysyi ai että missä? Hih..no parempi vaan, etteivät olekaan mitään laittaneet, ei tarvitse niin paljon siirrellä.

***

Loistavan kaunista ja aurinkoista viikon loppua teille ystävät, kiitos viime postuksen kommenteistanne!

Tuija

Pst..huomenna taidan lähteä metsään Väinön kanssa, sieltä löysin viime keväänä näsiän, pitää käydä katsomassa joko kukkii.