tiistai 14. joulukuuta 2010

Iso harmitus

Ostin matkaltani seimiasetelman, jossa Maria ja Joosef seisovat seimen vierellä ja katselevat alaspäin, oletettavasti kapaloihin. Se pakattiin minulle laatikkoon ja kun sitten lähdön aika tuli siirsin sen reppuun pyyhkeen sisään, ajattelin varjella sitä kolhuilta. Tullessani kotiin totesin, että se oli jotenkin vajaa...
siitähän puuttuu oleellinen osa tätä asetelmaa...
missä Jeesus-lapsi on? 
*****
Olin ajatellut tähdä tästä oikein kauniin ja jouluun sopivan seimiasetelman, vanhaan pieneen kasvihuoneeseen, mutta nyt en tiedä, että jäikö minulta lapsi siihen pakettiin vai oliko tässä ollenkaan sitä. MINÄ en muista...;=(
MITEN ihmeessä en voi muistaa sitä, oliko vaiko eikö?
****
Minulla tökkii pahasti tällä hetkellä, kesä taisi jäädä päälle, miten sekin on mahdollista?
Minä, joka aina olen tykännyt laitella paljon joulua, en saa mitään aikaiseksi. Aurinko teki minulle tepposet, ei piristänyt vaan latisti. Plääh. Anteeksi tämä valitus....ärsyttää ihan itseänikin.
****
Tämä tuottaa kuitenkin minulle iloa, ja muitakin kukkia olen tänään ostanut, joista aion ihan kiusallanikin alkaa väsäämään jouluisia juttuja, hähää...otan yliotteen itsestäni, siitä vätykkäästä Tuijasta, joka on nyt hiipinyt meille.
Miten kaunis se onkaan.

Adventtikynttilöitäkin palaa jo kolme kappaletta...kohta jo neljäs, niin se vaan aika kuluu, ensi viikonloppuna vietämme kahdeksan naisen voimin ns.pikkujoulua, sitä odotan, koska pääsen vierailemaan kauniiseen, jouluiseen kotiin, jospas minäkin siitä innostun.
****
Muistatteko kun kerroin työkaveristani, joka sai sydäninfraktin nuorella iällä, hän oli menehtynyt viime torstain ja perjantain välisenä yönä. SE on niin surullista. Ajattelen häntä paljon, hän oli mukava työkaveri ja kolmen melko pienen lapsen isä, mies, veli, poika...tuntuu jotenkin niin epäreilulta.

Kiitos kovasti edellisen postauksen kommenteista, mukavaa joulun alusaikaa teille kaikille.

Tuija

13 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Kaunis tosiaan tuo amaryllis, kivasti jotain kiedoit ympärille, ihana ♥

Elä huoli, minullakin välillä tökkii, en jaksa muistaa kaikkee, mutta ehkä tää kiire tekee tepposia.

Elämä ei aina ole reilua, voimia sinulle ja hänen perheelleen, joulun alla se erityisesti satuttaa tai ainahan se, mutta kuitenkin..:(

Mukavaa joulun odotusta ja iloa ♥
Lämmöllä
Terveisin Seijastiina

JaanaElina kirjoitti...

Harmitus tuo Jeesus lapsosen katoaminen.Kyllähän se harmittaa.

Pöhhähytän sulle täältä joulua,jos vaikka siitä olisi jotain apua.Olen täällä ainakin laitellut joulua enemmän kuin koskaan muistan laittaneeni.Yleensä joulun aikaan olen ollut töissä,joten vaan ne pakolliset temput olen jouluksi laittanut.

Ihana amaryllis,helmet on niin kauniita.

Elämä on välistä niin epäoikeuden mukaista.Meillä on ollut myös viime aikoina paljon menetyksiä,ne ovat aina surullisia.Varsinkin kun on kyse nuoresta.

Kaikesta huolimatta,pöhhäys tulee nyt sinne ja oikein hyvää viikonjatkoa sinne.

Liisa kirjoitti...

No,niinpä puuttuukin lapsi, kyllä haramittaa varmasti. Voi sama vika täälläkin, ei kyllä kaikkea muista ja muisti pätkii välillä tosi pahasti.

Kaunis on kyllä amaryllis!

On surullista aina kun nuori ihminen kuolee, elämä vielä edessä ja yks kaks sitä ei enää olekaan. Elämä voi muuttua hetkessä, pitäisi osata olla onnellinen ja kiitollinen joka hetkestä, perheestä, eikä tavoitella kuuta taivaalta. voi kun osaisikin..

Olivieno kirjoitti...

Tunnistan kyllä hyvin tuon hajamielisyyden itsessäni, harmittaa kun asioita menee ohi silmien/korvien niin ettei mitään jälkeä jää. Ehkäpä saat tuunattua vauvanyytin kokonaisuutta täydentämään?

sariw kirjoitti...

Upea amarylllis !!! Onneksi ei Joosef tai Maria jäänyt matkasta, niiden tilalle olisikin jo vähän vaikeampi tuunata hahmoa... vauvanyytti on paljon helpompi tehdä ; )
Joulun alla suru on jotenkin vielä suurempaa...
Kaikesta huolimatta, mukavaa ja rentoa viikon jatkoa !

arleena kirjoitti...

Vauvan voi tosiaan tuunata Marian syliin. Se on varmaan pudonnut pakkausvaiheessa.

Kukat kuuluvat niin oleellisesti joulunodotukseen ja jouluun, että niitä ilman ei voi olla.
Kaunis amaryllis sinulla,meillä kukkivat jo toista vanaa. Jouluksi pitää hankkia uudet kukat.

Suruviestit pysäyttävät aina.

Kaikesta huolimatta iloista joulumieltä sinulle.

Saila kirjoitti...

Voi että, otan osaa. Onhan tuo työtoverin menehtyminen pysäyttävää, ja itselle pitäisi suoda pysähtyminen. Älä nainen huoli, tulee niitä jouluja muulloinkin. Ja Jeesuslapsen puuttuminen ei kumminkaan ole elämän ja kuoleman asia.
Ei sinun tarvitse innostua! Kuka niin määrää, missä se sanotaan että pitäisi. Jos jonakin vuonna ei jaksa niin sitten ei, ja kohta on joulukin ohi, ja kevät tulee, ja kesä, ja uusia jouluja... Kuulostaa siltä että tarvitset lomaa, siis oikeaa sellaista, missä ei tarvitse mennä mihinkään tai tehdä mitään. Mitäs jos viettäisit sellaisen ,stressittömän joulun?
Ai niin, ehkä paketti onkin jo tullut perille, pitää pyytää vielä anteeksi kun Ransu, ainainen avulias apuri, innostui pureskelemaan paketin ihan rei'ille!

sylvi kirjoitti...

Voi harmi kun Jeesus-lapsi puuttui, mutta sydämessäsi sinulla varmaan on tämä pieni seimen-lapsi, niin sinun ei rarvi olla huolissasi.
Tämän hetken maailmassa näyttää monelta puuttuvan se minun mielestäni tärkein siis Jesuslapsi, meinaan sydämmestä.
Kaikille se ei ole tärkeä.

Kyllä se joulu tulee vaikka ei niin paljon kaikkea ympärilleen jouluista kasaakaan.

Läheisen menettäminen näin joulun aikana on kova pistos.
Toivotaan voimia työtoverisi läheisille.
Voimia ja siunattua joulunaikaa myös sinulle!

Kukkahattuneiti kirjoitti...

Olipa tunnerikas lukaisu. Ensin naurahdin (hyi minua) Jeesus-lapsen katoamiselle.. Minulle olisi käynyt ihan samalla tavalla! Jos ei kerran lapsonen sen kovemmin ollut kiinni Marian huomassa...

Kyllä se joulu sieltä tulee, vaikka ei noudatakkaan sitä jokavuotista linjaa! Ja näyttäähän sinulla olevan vaikka mitä jo koristamassa kotia :)

Sure surusi, tietysti moinen koskettaa. Oma äitini kuoli 2002 nukkuessaan (toiseen sydänkohtaukseensa) 41-vuotiaana. Meitä jäi 2 tytärtä kaipaamaan, samoin äidin sisko ja vanhemmat. Mutta elämä jatkuu, ja olemme löytäneet toisistamme Niin paljon tukea ja läheisyyttä vuosien mittaan. Vaikka monesti ajattelee, miten paljon toisella jäi kokematta, on sitä kuitenkin ehtinytkin monelaista. Ei sitä pilvenreunalla enää murehdi <3

Tulipa taas höpötettyä. Oikein lämpimiä ajatuksia Sinulle, ja Rauhallista ja Ihanaa joulun alusaikaa Sinullekin :)

miolann kirjoitti...

Ihan samoin kuin edellisellä kommentoijalla, minullakin pääsi tahaton pyrskäys kun näin tyhjän sylin. Sehän voisi olla protesti nykyajan kaupallisuutta vastaan, että minne se joulun lapsi on siinä pyörityksessä kadonnut...

Otan osaa menetyksessänne. Nuoren ihmisen kuolema tuntuu todella väärältä ja kurjalta :( Tuttuni menehtyi juuri viime viikolla aivokasvaimeen alle 40-vuotiaana. Ei voi kukaan päiviään tietää etukäteen, on oltava onnellinen jokaisesta terveestä päivästä jonka saa.

Tuija kirjoitti...

Kiitos rakkaat ystävät, hymy huulillani teitä lueskelen, minuakin jo naurattaa tuo seimihommeli..mut hei eiks se ookkin kaunis, kunhan näätte mitä mie saan tuosta aikaan...;=)
Kiitos JaanaElina pöhhäytyksestä,jo pelkkä sana sai minut jouluiselle tuulelleja Saila, olet oikeassa loma = ei tarvitse lähteä mihinkään , eikä tehdä yhtään mitään. Mutta meillä on vain yksi (eli minä) joka ajatteleen noin.;=)

Krisse kirjoitti...

Surullisia asioita...ja kauniita kukkia...minne lie jeesuslapsi kadonnut.
Minä totaalisen muistamaton ymmärrän kyllä tunteen kun pätkii..
Mukavaa joulun odotusta kuitenkin...

Kirsikka kirjoitti...

Kiva blogi sinulla. Muista nauttia ja olla kiitollien pienistä asioista näin joulun alla..siintä se jouluntuntu syntyy. :)Kauniin kukka asetelman olet tehnyt.

Lämpimiä ajatuksia sinulle.