tiistai 18. kesäkuuta 2013

Juhannus lähestyy vääjäämättä.

Niin se aika kuluu nopeasti, kohta on juhannus ja en sano sitä ääneen, mutta siihen on puoli vuotta...KÄÄK....tip, tap...niin tehän tiedätte...:)
 mutta nyt odotellaan omien pionien avautumista, sitä ennen käväisin Plantegenissa ostamassa vähän kauneutta, kun eihän näitä raaski maljakkoon poimia, sen verran vähän on vielä.
 ihan hyvältä nämäkin näyttivät.
 varjolilja on puoliksi avautuneena kuin konsaan avaruusalus laskeutumaisillaan.
 kuka muuten tietää tämän kaunokaisen nimen, olen istuttanut niitä sipulesta viime syksynä ja nyt avautuvat, ihan yllärinä siis.Mie en  nimmee muista.
sormustinkukat avautuvat pian myös, sain valkoisia ison laatikollisen ystävältä, ne olisi istuettava johonkin. Kävin tänään kylässä muuten aivan ihanssa wanhassa talossa ja siellä oli mieletön puutarha, sain omistajalta mukaani vaaleanpunaista palavaarakkautta, johon ihastuin kovin.
siellä oli myös mieletön määrä aivan ihania akileijoja, teen niistä ihan oman päivityksen. 
siellä oli myös tämä aivan ihana moseksen palavapensas, mun lemppari, joka jäi vanhaan kotiin ja jonka olen unohtanut istuttaa tänne. Kait se pitää johonkin tunkea sitten tuokin.
tässä hiukan esimakua talosta...:) on vallan ihanaa käyskennellä sellaisella pihalla, missä ei välttämättä ole kaikkia kasveja istuttamalla istutettu, vaan ne ovat esim.kylväytyneet siihen missä ovat.
niin kuin nämäkin, hortenisaa ja varjoliljaa, sopivat niin hyvin yhteen.
onneksi pääsen hänen luokseen siementen keruureissulle. Tätäkin tahdon.
oikeastaan tässä oli suurin syy aamuiseen kyläilyyn. Eiks ole söpö :) 

Palataan uudemman kerran kylään tuonne, nyt häippäsen tarjoilemaan etanoille heidän oikein, oikein ravitsevaa iltapalaansa...heheehee...naurekelee partaansa.:)

Tuija