tiistai 5. lokakuuta 2010

Viikonloppu män savon murteella viäntäen.

Viikonloppu tosiaankin tuli ja meni.Kyllä se on vaan ihan älyttömän pitkä matka ajaa työpäivän jälkeen maalle Rantasalmelle, pimeäkin kerkesi jo tulemaan ennenkuin pääsimme perille. Eipä siinä enää kerennyt paljon ruskaa ihmetellä, kun jo nukkumatti korjasi satoa. Pyöreät kaksinumeroiset tunnit tuli yöunta täyteen, joten tarvetta kait oli.
Lauantaina tehtiin metsänhoidollisia puuhommia, kesän syöksyvirtaus nimittäin käväisi veljenkin mökin lähistöllä, ja siellä riitti pilkottavaa, hyvää puuta, koivua ja haapaa enimmäkseen.
Olihan mulla mukana ujoja metsureitakin, jotka livahtivat puun taakse, heti kun huomasivat tulevansa kuvatuiksi.

mahtavia pöllejä...
meidän kasa.
Hyppytorni hinattiin rantaan odottamaan ensi kesän uimareissuja.
Välillä ihailtiin kauniita maisemia ja illalla saunotiin ja pulahdettiin vielä Alasen järveen uimaan.(tai siis minä ja kummipoikani) muut jänistivät, eihän se ollut edes kylmää ,10 asteista.
Seuraavana päivän retkeiltiin metsässä ihmettelemässä hassuja sieniä


ja melko hullua koiraa...
joka riehaantui ihan täysin päästessään uimaan ja pyörimään multapellolle...huoh...
Yritinhän minä leikkiä luontokuvaaja, mutta joutsenen kohdalla on pakko sanoa, että vedin vesiperän, se kun rontti pyllisti minulle ja käänsi sen jälkeen selkänsä mielenosoituksellisesti.


ja lipui ylväästi parinsa luo...
Ihailin myös kiviä, joilla oli hauskat sammalhatut

ja sainhan minä mukaanikin kaikkia ihania metsä aarteita, näistä on kiva syksyisiä istutuksia kotona väsäillä.

Liekoa, sammalta, mustikanvarpuja ja syyshortensian kukkia.

***************************************************
Palatakseni vielä siihen viime kesäiseen syöksyvirtaukseen, mikä teki tuhojaan juuri minun lapsuuden maisemissani, tässä alimmassa kuvassa sen tuhon suuruuden näkee, sillä tästä kohdasta ei koskaa ole ollut näkymään järvelle ja nyt se on ihan autio ja Alasen järvi näkyy selvästi.Surullista, ennen kuin  puut taas kasvavat siihen menee kymmeniä, kymmeniä vuosia.

Metsässä oli jänniä aukkoja, joista puut olivat lähteneet juurineen tai katkeilleet muuten, sitten oli tiuhaa metsää ja taas viidenkymmenen ( ehkä enemmänkin) metrin levyinen aukko, joka oli kuin hakkuun jäljiltä.
Ihmeen kauniita syyspäiviä on ollut nyt monta viikkoa, syksyiset puut ja pensaat ovat vielä kauniita ja ruska väreissä, pian varmaan lehdet tippuvat ja sen jälkeen näyttäkin jo maisemat paljon surullisemmalta.
Tässä vielä juhannusruusu ruskan komeissa väreissä.

ja äidillä kukkivat vielä asteritkin, siellä täällä.

Kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen, on mukavaa huomata, että höpinäni jaksavat kiinnostaa teitä.
****
Oikein ihanaa syksyistä viikkoa kaikille, itse yritän päästä taas pitkän tauon jälkeen zumba-tunneille ja muutenkin panostamaan enemmän liikuntaan.
****