Metsälenkkiä Väinon kanssa ja vielä kukkia vaikka väkisin

Lauantai siivouksen lomassa ajattelin piipahtaa pienellä metsälenkillä Väinön kanssa, koira on paljon rauhallisempi illalla, kun on saanut viilettää pitkin pusikoita ja nuuhkia kaiken maailman koloja.Heti kotipihalta lähdön jälkeen kuulin hauskaa sirkutusta puiden latvoista ja kyllä, siellähän ne jo olivatkin, nimittäin tilhet, jos katsot tuosta yläkuvasta oikealta, koivun latvassa ne kököttivät ja sirkuttivat, ei tainnut vielä olla tarpeeksi promilleja marja-aronian marjoissa, kun eivät vielä niitä syöneet.Ne on niin hauskoja lintuja ja kauniita. Meillä on paljon pihlajija ja marja-aronioita, ja tilhet tulevat joka syksy syömään isoissa laumoissa loput marjat mitä on mustarastaiden jäljiltä jäänyt. Suloisia.

**********

Matka jatkui

tänne ihanaan metsään, jossa oli kaunis haapalehtimatto polulla, ihmeen kuivaa on, vaikka onhan nyt satanutkin,Väinökään ei liiemmin ollut likainen, vaikka tekikin kaikkensa saadakseen kunnon mutakylvyn.

Väinön juoksennellessa pitkin ojanpohjija, minä kuvasin kauniita sammalia, jäkäliä ja ihania ruskan värjäämiä luonnon omia taideteoksia.

Orpo kukka raukkakin löytyi.

Kotiin palatessani, totesin, että kyllä seppelvarpu on kaunis pensas

siinä on ihana syysväritys, mutta sitä pitää olla paljon, jotta se on näyttävä.

********

Minulla on toista vuotta nyt tuijija kasvamassa ja ihmettelin niiden omituista väritystä, lähempi tarkastelu osoitti, että ne olivat aivan täynnä pieniä käpyjä. Suloisia.

Muuten nämä ovat kasvaneet aika mukavasti, vaikka aluksi pelkäsin, että ne olisivat liian kuivalla paikalla.

Vielä viimeinen silmäys tämän päivän osalta puutarhaan osoitti, että ruusut kukkivat vielä aivan häkellyttävän kauniisti

ja ovat aivan täynnä pulleita nuppuja

Orvokit kukkivat myös, näköjään ensimmäisenä keväällä ja viimeisenä syksyllä.

Juhannusruusun lehdet ovat myös kauniit näin syksyllä.

eikö vain?

***********

Muraatit ovat vielä todella hyvännäköisiä, säilyisiköhän nämä varastossa talven yli?

Ulko-oven vieressä lankaköynnös saa luovuttaa kohta paikkansa suloiselle sypressille punaisessa sankossa.

Callunat ovat kauniita tässä vanhassa astiassa, joka oli verenpisaroiden koti vielä joku aika sitten.

Sisällä olen laittanut tälläiset mehikasvit Ruotsista ostamiini ruukkuihin, niissä on, yllätys, yllätys kruunut painettuna, ostin nämä viime keväänä, kun siellä oli vielä häävouhotus ylimmillään.

Tykkään myös avaimista, on mukava miettiä, että mitähän näillä on avattu ja suljettu.

sekä vanhoista perunakapoista

ja tietysti enkeleistä

Tunnelmallista lauantai illan jatkoa kaikille.

Ja kiitos kaikista ihanista kommenteista viime postaukseeni.

Toivoo Tuija