Tänään oli kaunis ja lämmin päivä, juuri sellainen kuin syyskuussa saisi olla useimmat päivät, jotta kesän vaihtuminen syksyyn ei tuntuisi niin surulliselta.
Tänään oli SE päivä, jolloin tämän tätin yksi haaveista kävi toteen, ja sen haluan myös jakaa teidän, minun blogiystävieni kanssa. Toivoisin, että sinunkin haaveesi ja unelmasi toteutuisivat pikkuhiljaa, niinkuin omani.
Olen tästä unelmoinut monta, monta vuotta ja aina on joku este tielle tullut, nyt nähdessäni tämän Riitalla Wanilla Rosessa, sanoin Riitalle jo keväällä, että jos tuota ei kukaan osta pian, niin se on tarkoitettukin minulle, ja niinhän se oli.
Mutta tänään pääsi myös Väinö varmaankin mieluisammalle lenkilleen aikoihin, lähdettiin illan suussa metsään ja läheiselle pellolle, jossa on mukava Väinön vapaana juosta
Väinölle tämä paikka on taivas maanpäällä, koko ihana apilapelto on hänen
ainakin hetken...ja sitten löytyy tietenkin se ihana paikka, missä kaikkien mutamöyriöiden äiti, tykkää möyriä.
jonka jälkeen Väinö näyttää tältä.;=)
pyörittyään multaisella ja märällä heinäpellolla, kuin hevonen konsanaan.
että voi olla koiran elämä ihanaa...vai mitä?
Tämän jälkeen olin luvannut Väinölle uimaretken, jotta puhdistuu..
Suomen luonto näyttää kauneinta väritystään
ja löydettiinhän me myös dinosauruksen muniakin ( tyttäreni ilmoitti pienenä, löytäneensä dinosauruksen munia, jotka osoittautuivat lähemmin tarkasteltuna heinäpaaleiksi)
Minun pelargoniat pääsivät ryhmäkuvaan
terassille, jossa saavatkin nyt odotella sitten siirtoa varastoon, kunhan yökylmät saapuvat.
Pikkuhiljaa salaisuus paljastuu...
No tälläinen se sitten on..en malta olla enää näyttämättä, niin olen haltioissani.
Alkuperäisessä kunnossaan, ja saakin jäädä sellaiseksi. Tätä ei maalilla pilata. Aijon hommata näin alkuksi siihen paksun patjan ja ehkä jossain vaiheessa saa puuseppä tehdä siihen istuinosan.
Minulla on tähän sopiva lasivitriini, jonka olen Pentikistä joskus ostanut, ei niin, että olisi yhtä vanha kuin tämä mutta väriltään aivan sama. Sopii kuin nenä päähän tämän kaveriksi.
Tänään illalla oli ihana sytyttää kynttilä terassille ja istua íhan hiljaa, rauhassa, saunan jälkeen tunnelmoimassa.
Ihanaa viikonloppua myös sinulle, ystäväiseni, toivon minä
Tuija
16 kommenttia:
Voi mikä ihanuuksien ihanuus.Eikä kannata maalata.
Väinö on hurmaava.Huomaa miten se nauttii vapaudestaan.
Joo,noita munia näkee,muttei dinosauruksia.=)Outoja ilmestyksiä.
Sulla onkin reilusti pelakuita,mulla vaan kolme ja nekin odottaa varastoon pääsyä.
Ihanaa viikonlopun jatkoa sinnekin.
SITÄ ei voi kehua liikaa, iiihaaana on, just ihan noin. Aikaa nähneenä.
Kivoja kuvia Väinöstä, etenkin tuo apilapellossa, haltioitunut ilme!
Terkkusin,
Elsa
Voi tuota Väinöä, kyllä varmasti pesu oli paikallaan, liekkö vesi ollut hiukka viileetä.
Pelakuut ovat kauniit, ja omapas tuo ihana löytösi, en itsekään millään maalaisi sitä, arvokkus siitä silloin rapisee, ei kannata, ei!
Todella kaunis sohva, oikea aarre.
Voi Väinö murunen, ihana kulta. <3
Meidän pikkukoira lähti Taivaan kotiin tiistaina... koirakuvat koskettaa vähän kipeästi nyt.
Hih, hih...tänään aamulla kun aamukahvia join, silmä haki koko ajan tuota ihanuutta. ja joka kerta nousee hymy huulille, hyvältä tuntuu..
Eilen mietin sen historiaa ja sanoinkin miehelleni, että ilmestyyköhän tuon tekijä minulle unessa, mutta ketää ei näkynyt, ainakaan vielä.
Voi Väinöä! Olen miettinyt joskus, että rapainen koira on onnellinen koira... ainakin siinä mielessä, että saa mennä rellestää ja piehtaroida. Mutta sitten illalla sängyssä on kiva että kavereina on puhdastassuiset kissat!
Aivan ihana sivustavedettävä, kaunis ajan patina, tuota ei millään pintakäsittelyllä saisi kauniimmaksi, pilaisi vain, olet ihan oikeassa.
Eka kertaa tulin käymään :) Moi!
Tuollaisesta ihanuudesta olen myös haaveillut, ISOT onnittelut sen johdosta! Upea kokoelma sulla myös pelargonioita! Mä rakastan niitä ,mutten viel kertaakaan ole onnistunut pitämään hengissä talven yli,Aion kuitenkin taas kokeilla !
Mukavaa sunnuntaita sinulle!
Moikka Tuija!
Voi että sentään, miten ikävä tänne olikaan. Tajusin sen vasta, kun luin ihania juttujasi pitkästä aikaa :D Ja teidän Väinö on yliveto, tulee niin omat karvakorvat mieleen...huoh... Upean hankinnan teit, pitäisi itsekin käydä moikkaamassa Riittaa...
Oikein mukavaa ja kaunista sunnuntain jatkoa, palataan taas :D
Saila, rapainen koira on taatusti onnellinen koira, mutta olen samaa mieltä kanssasi, ei sitä sängyssä voi kaverina pitää...Väinö joskus harvoin tulee sänkyyn kipaisemaan...ja valtaa koko sängyn ei siitä tule mitään.Niinpä meillä onkin aina makkarin ovet kiinni, jotta se ei edes kuvittele tulevansa sinne.;=)
SeriL, ihaanaa kuulla sinusta pitkästä aikaa.Käy ihmeellä Riitan luona, hänellä on siellä kaikkea kivaa, käväisin lauantaina ja tietenkin mukaan lähti vähän muutakin kun tuo sivustavedettävä.
Heissan Tuija!
Siis ihana hankinta!!! Mulla hakusessa myös tuollainen keittiöön, ollut jo hetken, mutta oikeaa ei ole tullut vastaan...
Kävittekö kierroksella meilläpäin?
Komia on, sivustavedettävä! Ihan tulee pohjanmaan murteella, kun siellä lapsena mummolassa tuollaisessa nukuin.
Apilapellossa on hienoa juosta. Kultsut kyllä rakastaa tuota maassa pyörimistä. Onnneksi ei löytänyt hevosen jätöksiä. Meidän Viivi olisi mieluiten pyörinyt niissä.
Sinulle ois tunnustus blogissani,käyppäs hakee!
Oi suuri kiitos Tansku...kipaisenpa hakemassa mukavan yllätyksen.Kiitos kovasti.
Se on IHANA!
Mukava kuulla että jossainpäin Suomea oli hyvä syysilma lauantaina, täällä satoi koko päivän vettä:(
Mutta sunnuntai oli kaunis ja tämä päivä lupaa aika mukavaa ilmaa, pari pakkasastetta ja aurinko alkaa paistamaan:)
Ihana Väinö, suloiset keijunmekot yllä olevassa postauksessa ja miten upea vanha sänkysohva!
Aarteita... =)
Lähetä kommentti